maanantai 27. toukokuuta 2019

Matkamme Italiaan –Italia projekti 2019

Perjantaina 3.5.2019 lähdimme aamuyöstä bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lentomme oli määrä lähteä kello 8.00. Kahdeksalta pääsimme jättämään räntäsateisen Suomen taaksemme, ja suuntaamaan kohti Milanon Malpensa lentokenttää. Kolmetuntinen lento sujui mukavasti ja ongelmitta. Laskeuduttuamme otimme laukut kainaloon ja jatkoimme matkaa Bollaten kaupunkiin isännöitsijöidemme kouluun.

Koululle päästyämme katsoimme videon, jonka italialaiset olivat tehneet Suomen matkastaan. Saimme myös nopean esittelykierroksen koulusta, joka erosi erittäin paljon omastamme. Kyseinen koulu oli alun perin suunniteltu vankilaksi, ja sieltä löytyi valtava uima-allas. Vaikka koulu oli hieman karumpi kuin Suomen koulut, oli se mukava ja kotoisa koulu, jossa oppilaat varmasti viihtyvät. Kierroksen jälkeen oli aika lähteä isäntäperheen luokse kotiin. Loppupäivä vietettiin perheissä tutustuen uusiin ihmisiin ja uusiin tapoihin.
Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme heti aamusta koululle, ja sieltä matkamme jatkui junalla uuteen osaan Milanosta. Heti perille päästessämme edessämme nousi Milanon korkein rakennus, jossa oli maan suurimman pankin konttori. Kiertelimme yhdessä ympäri keskustaa, välillä pysähtyen kuuntelemaan italialaisnuorten kertovan meille maamerkeistä. Tämän jälkeen saimme vapaa-aikaa, jonka käytimme muun muassa shoppailuun, paikkojen katseluun sekä syömiseen. Lähdimme iltapäivästä junalla takaisin Bollaten kaupunkiin ja loppuilta oli varattu perheelle.

Sunnuntai oli kokonaan perhepäivä, jonka me kaikki vietimme erimerkeissä. Perheet olivat suunnitelleet meille jotain mielenkiintoista toimintaa. Päivän toimintoja olivat esimerkiksi vesipuisto, perhejuhlia sekä huvipuisto.

Maanantaina oli tavallinen koulupäivä, joten heti aamusta menimme italialaistemme koululle. Koululta kävelimme juna-asemalle ja sieltä otimme junan Laveno-Mambelloon, hieman pienempään kaupunkiin. Kaupunki sijaitsi järven rannalla, sekä Alppien kupeessa. Kävelimme jonkun matkaa pienen vuoren alle, josta nousimme ylös pienellä huojuvalla kopilla, josta maisemat olivat huikeat. Ylhäällä saimme valita, nousemmeko jalan vielä hiukan ylemmäs, vai emme. Vuorella vietimme parisen tuntia, jonka jälkeen laskeuduimme takaisin alas. Kaupungissa meillä oli vielä pikkuisen vapaa-aikaa, jonka suurin osa meistä käytti jäätelön syömiseen lämpimässä säässä auringon paisteessa. Loppuillan vietimme perheiden kanssa.

Tiistaita varten kaikki olivat valmistelleet pienissä ryhmissä esitykset liittyen puuhun ja sen käyttömahdollisuuksiin. Esitysten jälkeen tapasimme nopeasti koulumme rehtorin, joka oli myös reissussa Italiassa. Tapaamisen jälkeen siirryimme Bollaten keskustaan, jossa pääsimme tutustumaan paikalliseen torimyyntiin. Muutaman tunnin tutustumisen jälkeen suuntasimme lounaalle paikalliselle ala-asteelle, jossa saimme hienon ja erittäin lämpimän vastaanoton. Koulun ykkösluokkalaiset olivat harjoitelleet kaksi laulua, jotka he esittivät meille. Ruokailtuamme lähdimme junalla vanhaan Milanoon. Milanossa kiersimme nähtävyyksiä ja jopa pääsimme käymään upeassa Milanon tuomiokirkossa sisällä sekä ylhäällä katolla. Tämän jälkeen palasimme takaisin Bollateen ja vietimme illan yhdessä isäntäperheidemme kanssa.

Keskiviikkona meillä oli tarkoitus olla rantapäivä, mutta hiukan huonon sään takia päädyimme Genova nimiseen kaupunkiin. Lähdimme koululta bussilla ja ajoimme noin kaksi tuntia, jonka jälkeen saavuimme kohteeseen. Vaikka keli ei niin hyvä ollutkaan vettä ei kuitenkaan satanut, joten kävelimme sinne yhdessä muutaman kilometrin, minkä jälkeen meillä oli hiukan vapaa-aikaa shoppailla, viettää aikaa yhdessä ja käydä syömässä.

Torstai, meidän viimeinen päivämme Italiassa. Lähdimme yhdessä paikallisella bussilla kohti Euroopan suurinta ostoskeskusta, Il Centroa, jossa meillä kaikesta panikoinnista huolimatta oli hyvin aikaa kierrellä ja etsiä tuliaisia kotiin viemisiksi. Shoppailun jälkeen odottelimme takaisin lähtevää bussia, joka vei meidät takaisin Bollateen. Koululla aikaa ei ollut kuin ostoksien siirtämiseen matkalaukkuun, kun uusille italialaisille kavereillemme piti jo sanoa hyvästit. Hyppäsimme tilausbussiin ja suuntasimme kohti lentokenttää. Matka sujui kaikin puolin hyvin, hauskaa oli ja kaikille jäi ikimuistoiset muistot matkasta.

Teksti: Aada Ekmark ja Nelli Saarenketo

perjantai 18. tammikuuta 2019

Palkintomatkalla Japanissa

Shashin o tottemo iideska?


31.7. – 2.8.2018 Kangasalan lukion oppilaat Arttu Salminen, Samu-Ville Toivonen, Hille Jaakkola ja opettaja Heini Järvinen osallistuivat Japanin valokuvauskaupungissa Higashikawassa olevaan International High School Students’ Photo Festival Exchange valokuvausfestivaaliin. Aikaisemmin keväällä oli Kangasalan lukiossa pidetty alkukarsinnat, joiden perusteella valittiin matkalle lähtijät. 

Japanissa todella tuntui siltä, että olimme ulkomailla. Monesti Euroopassa reissatessa, on edes pieni idea siitä missä mennään ja kylttien sanoja pystyy tavaamaan. Japanissa oli toisin. Kielitaitomme tosin rajoittui sanaan sumimasen ja karttui matkan aikana muun muassa lauseella shashin o tottemo iideska eli saanko ottaa kuvan. Emme siis ymmärtäneet puhetta, emme kirjoitusta emmekä tienneet edes sitä, miten käyttäytyä. Olimme tietysti Suomessa lukeneet jotain japanilaisesta kulttuurista, mutta kaikki tuo tieto näytti kummallisesti valuvan pois päästä juuri silloin kun sitä olisi eniten tarvinnut. Puikoilla hyvin erilaisen, mutta maukkaan ruoan syöminen onnistui kuitenkin hyvin pienen sähläyksen jälkeen. Opimme matkalla paljon, mutta olimme yhtä ulalla asioista seisoessamme lentokentällä matkalla takaisin Suomeen kuin olimme olleet Japaniin tullessammekin. 

Festivaalilla oli yhteensä kolme kilpailutehtävää. Ensimmäisenä kilpailupäivänä menimme kuvailemaan lähellä olevan markkinan eloa. Sieltä mieleen jäi näin suomalaisena hirveä ruuhka, ilotulitus, hyvä ruoka ja lukuisat valokuvanäyttelyt. Seuraavana päivänä pääsimme ihailemaan kaunista vuoristomaisemaa ja kuumia lähteitä tosin kameroiden linssien lävitse. Higashikawan pikkukaupunkia kuvailimme kolmantena päivänä. Kiertelimme todella suorilla kaduilla pienten talojen lomassa korppien ja lukuisten sähköjohtojen halkoessa taivasta. Kaupungin laidalla alkoivat myös riisipellot, joista Higashikawa on kuuluisa kuten myös puhtaasta juomavedestään.

Iltaisin festivaalin ohjelman loputtua lähdimme kameroiden kanssa kiertelemään Higashikawaa ja kuvailemaan milloin mitäkin hyödyntäen katulamppujen valoja muuten pimeässä illassa. Eräänä iltana ”valotimme marsia” joen varressa ja toisena taas päädyimme taiteilemaan piirustusta ohikulkeneelle japanilaiselle.

Pelkästään japanilaiseen kulttuuriin emme tutustuneet. Paikalla oli nimittäin isäntämaan ja meidän suomalaisten osallistujien lisäksi nuoria 17 eri maasta: Kiinasta, Koreasta, Taiwanista, Thaimaasta, Vietnamista, Uzbekistanista, Indonesiasta, Australiasta, Kanadasta, Latviasta, Yhdysvalloista, Mayanmarista, Malesiasta, Singaporesta, Marshallinsaarilta, Mongoliasta ja Venäjältä. Kaikista maista oli mukana kolme oppilasta ja opettaja. Vaikka osallistujia oli paljon, ehdimme sentään vaihtaa pari sanaa suurimman osan kanssa.

Jokaisella ryhmällä oli myös oma kääntäjänsä, sillä festivaalin järjestäjät eivät osanneet kovin hyvin englantia. Meidän suomalaisten tapauksessamme kääntäjä käänsi japanista englanniksi. Kääntäjämme mukana päädyimme Biein kauniille kukka- ja laventelipelloille, teeseremoniaan ja taittelemaan paperisia joutsenia, jotka päätyivät Hiroshimaan. 

Yksi hauskimmista asioista oli se, että jokainen meistä sai kuusi t-paitaa, yhden jokaiselle
festivaalipäivälle. Niinpä kuljimme saman näköisissä paidoissa koko viikon. Päätösjuhlassa tanssimme japanilaisten ohjeistuksen mukana japanilaista perinnetanssia kimonot ja jinbeit päällä. 

Matka oli opettavainen eikä opettanut asioita pelkästään valokuvauksesta vaan myös monista muista asioista. Kaikin puolin reissu oli yksi lukion parhaimmista asioista. 


Kesävaihto Yhdysvalloissa

Kesävaihto Yhdysvalloissa

Olin kesällä 15.6-13.7.2018 vaihdossa USA:ssa Kansasissa Lions Clubin kautta. Perheeseeni kuului, äiti Samatha, isä Jeremiah, tytöt Porsha ja Alexa sekä poika Devin. Lensin yksin Helsingistä Chichagoon ja sieltä Wichitaan 
Perheeni oli hyvin aktiivinen, joten tekemistä oli paljon. Kävimme järvellä vesihiihtämässä ja uimassa, elokuvissa, luistelemassa, kaupoilla ja ratsastamassa. Lapset myös harrastivat paljon, joten käytiin katsomassa softball ja baseball pelejä, joita pääsin myös itse kokeilemaan. Kuukauden lopussa olin vanhimman tytön ja äidin kanssa High School leirillä, joka oli uskonnollinen leiri ja teimme siellä muun muassa vapaaehtoistyötä ja opiskelimme Raamattua. Vaihtoni aikana pääsin kokemaan USA:n itsenäisyyspäivän ja perheessä asuessani oikeaa amerikkalaista elämää, kuten esimerkiksi pääsääntöisen syömisen ulkona. 
Englanninpuhuminen parantui paljon matkan aikana. Ensimmäinen koitos oli USA:n tulli, josta selvisin virallisesta sanastosta huolimatta. Puhuessa oppi kiertämään sanoja, joita ei tiennyt ja kun suomeen sortuminen ei auttanut kielimuurin takia. Tuntui kuitenkin, että puheeseen pääsi vasta mukaan, kun oli jo aika lähteä. Perheen isäkin sanoi kielitaitoni parantuneen huimasti. Nykyään on paljon helpompi lähteä ulkomaille puhumaan englantia. 
Olen yhteydessä vieläkin perheeseen ja haluan joskus mennä uudestaan tapaamaan heitä. Lisäksi leiriltä sain paljon saman ikäisiä ystäviä, joiden kanssa olen yhteydessä. Aluksi luulin, että pahinta oli lähteä kotoa ja jättää perhe, mutta kuukauden perheessä asumisen jälkeen pahin olikin perheen jättö, sillä en ehkä koskaan tule heitä enää näkemään. Matkalla opin selviytymään itse ja matka kasvatti ja itsenäisti hyvin paljon. Matkan jälkeen oppi myös arvostamaan eri tavalla Suomea ja miten me tehdään asioita. 
Vaihtoehtona Lions Klubin kautta vaihto oli itselle sopivin, sillä en halua olla koulusta poissa. Matka oli antoisa, vaikka ensin mietin, haluanko sittenkään lähteä, mutta suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka vähänkin miettivät vaihtoa. Vaihto tulee olemaan varmasti yksi parhaimmista muistoistani ja kokemuksistani. 
Kuva otettu 4th of July:na